Asumme maalla, ja ulkoilutamme sitä lähinnä metsissä ja pelloilla vapaana. Pihallamme Nuusku oleilee vapaana ja valppaana, se on selkeä vahtikoira. Ongelmamme on ehkä siinä, että se ei säännöllisesti saa siedätystä muista koirista ja kaupungissa olemisesta, koska se tärisee (jännityksestä) kaupungilla sitä ulkoiluttaessa, ja toisten koirien kohtaaminen lähempää kuin tien toiselta puolen rauhallisesti on mahdotonta. Toisaalta vapaana jos se saa kohdata koiria, ei Nuusku ala rähisemään, mutta vähän ehkä koirankielellä se varautuneisuutta ja jännittyneisyyttä silloinkin ensin viestittää. Leikit sujuu kutenkin vapaana aina narttujen kanssa, myös toisten uroittein kanssa, ei kaikkien. Paljon ei ole koiratuttuja joiden kanssa voisi leikkiä.

 

Ihmiset jotka katsovat sitä suoraan silmiin tai ylipäänsä ottavat mitään kontaktia ennen kuin koira sen itse tekee, takaa rähinät. Rähinä on aika rajua, se kuulostaa tosi vihaiselta ja tulee ihan lähelle kättä, ja sitä tietty kaikki sitten säikähtää, ja se vielä tuntuu ruokkivan tätä käytöstä. Ja sitten jos koira saa sen jälkeen rauhassa tutustua, se voi ihan minuuteissa olla jo hyvä kaveri, antaa rapsuttaa. Eli tämä on joku, varmaan rodulle ominainen tapa reagoida herkästi ja nopeasti. ja toisaalta jos kukaan ei siihen kiinnitä huomiota, kaikki menee hyvin. Tyttäreni (8v.) ystävä tuli meille kylään, ja kaikista valmisteluistani huolimatta, vieras tyttö ja meidän koira ei päässyt kavereiksi -tämä on tosi harmillista. Minulle on ehdotettu koiraporttia, joka rajaisi Nuuskulle oman rauhoitetun alueen. Tämä taitaa olla se oikea kompromissi, ikävien välikohtausten poistamiseen, koiraa kuitenkaan liiaksi eristämättä

 

Olin menossa koirakorjaamoon, kun tällä kyseisellä korjaajalla on samaa rotua itsellään, mutta neuvolatunnin jälkeen tulin vähän mietittyäni asiaa siihen tulokseen että koiraa tulkittiin väärin, ja en haluaisi tehdä sitä virhettä, että selkeästi (minun, ensimmäisen koiran omistajan) perspektiivistä pehmeää koiraa koulutettaisiin kovan koiran metodilla. Lisäksi Nuusku tokeni vasta keväällä steriilistä aivokalvontulehduksesta, joka kortisonihoidon takia muutti koiran käytöksen koko talveksi masentuneeksi. Syksyllä olimme positiiviseen ehdollistamiseen perustuvassa, erittäin hyvin pehmeää koiraa ymmärtävän kouluttajan käyttäytymiskurssilla. Tämä on valanut minuun toivoa ja ymmärrystä, sekä avannut silmäni toteamaan, millaiset mahdollisuudet minulla on tällaisen koiran kanssa!

 

 Muuten tuntuu että kokonaisuudessaan kuitenkin ikä on tuonut positiivisiä muutoksia.