Tässä on poikkeuksellisesti pitkä teksti, joka ei varmaan kiinnosta muita kun niitä, joiden kohdalle vastaava on tavalla tai toisella sattunut. Mutta jospa tästä olisi apua, hyötyä tahi lohtua jollekulle kohtalotoverille.
 
10.10.2010 Nuusku sairastui steriiliin aivokalvontulehdukseen (myös aseptinen aivokalvontulehdus/steriili meningiitti). Se on immuunivälitteinen tulehdus, ja sitä tavataan yleensä nuorilla koirilla. Tauti ei ole espanjanvesikoirilla yleinen. Kerron kronologisesti eläinlääkärin kanssa käytyjen sähköpostikeskustelujen pohjalta jonkinmoisen sairaskertomuksen meidän puolivuotisesta tuskien taipaleesta. Ehkä vaikeinta minulle oli se että Nuusku tärisi usein lepotilassa, ja sitä ei oikein saatu selvitettyä mistä se johtui, oliko se kivuista vai lihaksissa ja mitä sille voisi tehdä.
 
Jos on kysyttävää, minut tavoittaa sähköpostitse lumoja (at) gmail.com.
 
19.10.2010
 

Menimme ensimmäisen kerran paikalliselle eläinlääkärille 11.10.2010. Kun  eläinlääkärin keinot eivät riittäneet, hän lähetti meidät Eläinsairaala Aistiin 13.10.2010. Nuusku oli apaattinen ja kuumeinen. Se oli aloittanut oriprim-antibioottikuurin paikallisen eläinlääkärin ohjeen mukaisesti päivää ennen kun tulimme Aistiin. Aistissa siltä otettiin verikoe, virtsanäyte, röntgenkuva vatsa-ja rintaontelosta. Ja kun tulokset olivat suht normaalit, tehtiin vielä selkäydinpunktio, josta löydös tehtiin. (Pandy positiivinen, 1700 solua, kun normaali viitearvo alle 5.)  Aistissa Nuusku sai nesteytystä ja kortisonia. Se olikin jo kotona rauhoittavista selvittyään hyvin paljon parempi, se haisteli, raaputti itseään, yms. jota se ei moneen päivään ollut tehnyt. Seuraavana iltana se jo reuhkasi itseksen pihalla pallonsa kanssa.

 Eli siinä mielessä kaikki tuntui olevan hyvin, vaikka minua huoletti antibioottikuuri, jonka se joutuisi nyt syömään loppuun ikäänkuin turhaan. Aine oli Oriprim. Useampana päivänä on nyt ollut selkeää nivelten jäykkyyttä, ehkä turvotusta, ontumista, väsymystä, iltaisin korkea pulssi, pää heiluu ja hengitys on nopeaa. Sen olotila vaihtelee rauhallisesta levottomaan, välillä tärisee. Hetken jaksaa leikkiä, pian kuitenkin väsyy. Eli vointi on vähän huonontunut.
 Ruoka ei ole maittanut, ollut suunnilleen pelkällä jauhelihalla. Eilen illalla alkoi tosin syömään ja on tänäänkin paremmin syönyt. Tiedän että antibioottikuuria ei niin vaan saisi keskeyttää, mutta koska koira on muutenkin ollut huonossa kunnossa, tuntuu pahalle ajatella että tämä rasittaa sitä ihan turhaan. Se nauttii kävelylenkeistä kovasti, mutta lenkin jälkeen selkeästi niveliin särkee, on vaikea olla yhdessä paikassa ja se hakeutuu illalla kylmälle verannalle nukkumaan. Jos kuuri pitää jatkaa loppuun, pitäisikö koiran lenkitys rajoittaa esim. varttiin kerrallaan?
   2.11.2010  Nuuskun käytös ei ollut ihan oma itsensä, ei esim. ole kiinnostunut hellittelyistä. Se halusi kuitenkin nyt syödä, haistella, lenkkeillä ja leikkiä. Kuitenkin minusta tuntui että antibioottikuuri aiheutti turhaa turvotusta ja jäykkyyttä, kipua sen nivelissä lenkin jälkeen, sekä väsymystä, ajoittaista pulssin kiihtymistä ja kysyin sähköpostilla lääkäriltä voisinko jättää kuurin pois. Antibioottikuurin keskeyttämisen jälkeen 20.10 Nuusku jaksoi lenkkeillä ihan entiseen malliin miten pitkään vain. Leikkisyys lisääntyi vähäksi aikaa.
  Kuitenkin se nukkuu paljon ja sellainen konemaisuus oli siinä edelleen havaittavissa. Arvelen että kortisoni tekee sen. Myös pissaamistarpeen suuresta lisääntymisestä ja vahingosta sisälle arvelin sen olevan vähän nolona, se tärisi kun silitin sitä. (Alistuvanherkkä kun on aina ollut).  Ajoin siltä karvat pois, koska se tuntui läähättävän joka paikassa ja hakeutuvan nukkumaan meidän kylmään eteiseen, jossa sama lämpötila kuin ulkona, eli lähellä nollaa. Tärinäoireet ovat lisääntyneet tämän jälkeen eli 23.10, mutta ajattelen tämän olevan normaalia sopeutumista lyhyeen karvaan. 

 
 
Seuraavalla viikolla tärinä kuitenkin vain lisääntyi ja vaikka koira oli ihan normaali lenkillä ja söi hyvin, sisällä maatessaan se tärisi voimakkaasti. Sitten ruoka ei maittanut enään niin hyvin, lähinnä lipoi nesteet ja kananpalat ruoasta, illalla söi ydinluuta, jota kuitenkin oksensi noin tunnin syömisen jälkeen, söi oksennuksensa ja oksensi myöhemmin ne taas. Annoin illan kortisoniannoksen sitten ruiskulla kun ei mikään ruoka maittanut. Alle tunnin päästä oksensi taas.
Meillä on iso piha ja koira voi itsenäisesti mennä pihalleen, joten se on mahdollisesti oksentanut ruokansa (ja mahdollisesti myös kortisoninsa, jonka saa ruoan yhteydessä aamulla ja illalla) jo aikaisemminkin, koska aina heti syömisen jälkeen on pyytänyt päästä ulos.
Kuumetta sillä ei ollut ja mutta minusta tämä tärinä viittasi enemmänkin kipuun, ja se tuntui arastelevan ts. tärisevän enemmän koko peräpäätään, vatsaa sekä selkää. Sen jaksamisessa tai kävelyssä ei kuitenkaan ollut havaittavissa mitään ongelmaa, ja tärinää ei ole kun olemme olleet lenkillä tai leikkineet sen kanssa. Tässä vaiheessa otin yhteyttä Aistiin ensin torstaina 28.10 ja sitten vielä perjantaina 29.10, koska tärinäoireet eivät helpottaneet illan kortisoniannoksen puolittamisesta. Perjantaina saimme mahansuojalääkettä Zantac, ja se on tuntunut auttavan kovasti. Ripuli ja vatsan turpoaminen syömisen jälkeen on kuitenkin edelleen. Eli sillä tuntuu olevan vatsakipuja, kortsoni aiheuttaa ihmisillekkin närästystä.
 
Tiistaina 2.11 oli tärinää taas ollut vähän enemmän, en tiedä johtuiko tämä siitä että olen antanut kotisonia vähemmän, vai onko sillä edelleen vatsavaivoja, se on syönyt metsästä löytämäänsä jäniksen koipea, ja annoin sen syödä sitä, koska antamani kasvispainotteiset ruoat eivät ole sille erityisen hyvin maittaneet, vaikka nälkäinen olisikin. Olen ollut siinä käsityksessä että vähäproteeininen ravinto olisi nyt kortisonia syödessä vähemän munuaisia rasittavana ruokavaliona oikea. Eläinlääkärin mielestä taas toisinpäin, Nuusku tarvitsisi nyt proteeiinipitoista ruokaa, koska kortisoni aiheuttaa lihaskatoa yms, eikä se rasita munuaisia.
 
 
 
Koira ei ole ollut kolmen viikon aikana oikeastaan ollenkaan ihan oma itsensä, aina on jotain, tärinää, ruokahaluttomuutta, väsymystä, oksentamista, levottomuutta...toisaalta ulkoillessa siitä ei huomaa eroa terveeseen koiraan.
 
 
12.11.2010
 
Kolmena päivänä olin antanut mahansuojalääke Omeprazolia Nuuskulle. Ensimmäisenä yönä lääkkeen antamisesta oksensi, toisen yön ravasimme ulkona ripuloimassa. Ripuli tuntui välillä jopa pahenneen lääkkeen vaihdoksesta ja nyt ollaan taas yhden yön edessä, miettimässä mitä tänä yönä tapahtuu. Jostain syystä oireet siis pahenevat yöksi. Muuten lääkkeen vaihdoksessa ei voi sanoa olevan selkeää muutosta. Voiko ruoka vaikuttaa ripulia lisäävästi tai vähentävästi?
 
Tärinän kanssa olen edelleen ymmälläni ja ahdistunut, mitä se merkitsee, mistä se tulee? Onko sillä vain kylmä, kun on niin luuta ja nahkaa koko koira? onko sillä kipuja jossain? vai onko se jollain tavalla psyykkistä, tärinä voimistuu kun sitä silitetään. Nuusku jaksaa lenkkeillä, ja etsiä sisällä ruokapiiloja, mutta makoilee vapaaehtoisesti muun ajan ja useimmiten silloin tärisee, ei horkassa, vaan sellaista pienimuotoista tärinää, ja on siis yleisolemukseltaan rauhallisempi (mutta ei apaattinen) kuin terveenä olisi.
Tuntuu pahalta, kun tärinä on jatkunut näin pitkään selvittämättä miksi.
 
 
 
16.11.2010
 
Viikonlopun aikana Nuusku sitten yllättäen piristyi ihan omaksi itsekseen, ripuli lakkasi, ja tärinä loppui. Taisi se lääke vaikuttaa vähän viiveellä..
 
Sitten se alkoikin piereskellä ihan hirveän hajuisia kaasuja, iltaa kohden pahenevasti.
 
 
 
 
22.11.2010
 
 
Viikonloppuna Nuuskun vointi taas huononi, oksenteli ja oli erittäin tärisevä, ja se seurasi minua ikäänkuin hakien turvaa. Juuri nyt se on taas parempi, mutta pientä tärinää on levossa kokoajan. on jaksanut leikkiä ja ulkoilla ihan normaalisti, syö hyvin, ei ripuloi. Syö kakkaansa.
 
Ajattelin viedä Nuuskun näytille mieluiten Aistiin. Eläinlääkäri ei kuitenkaan kokenut tärinää mitenkään vaarallisena juttuna, ja ehkä en osannut sitten selittääkkään sitä hyvin, miten ahdistavalta se tärinä tuntui, eikä se koiruus tietenkään siellä vastaanotolla tärissyt, kun ei ollut lepotiloissa.
 
 
3.12.2010
 
Eläinlääkäri sanoi hirmupiereskelyn johtuvan mahansuojalääkkeestä. Mutta kun jätin omeprazolin pois, koira meni muutamassa päivässä huonompaan kuntoon, tärinä lisääntyi ja se oksenteli useaan otteeseen. Aloitin taas sen antamisen tiistaina, ja koira on selvästi parempi, ei oksentelekkaan. Yhdistän tärinän vatsaan, ruoan jälkeen tai ennen ruokaa tärinä on pahimmillaan. Toivon vaan että vatsaoireet häviävät kortisonin lopettamisen jälkeen..
 
 
27.12.2010
 
Kyselin saako Nuuskun kortisoniannosta, 1/4 tabletti 2 x vuorokaudessa jo alkaa vähentämään. Vatsaoireet, tärinä, ilmavaivat, vähän normaalia vaisumpi olemus ovat jatkuneet, tosin koiruus vaikuttaa vähän piristyneenkin. Kortisoniannosta ei vielä lähdetty laskemaan, koska sairaus saattaa helposti uusia ja silloin jouduttaisiin aloittamaan hoito alusta asti.
 
 
 ei enään karvakuono
 
 
19.1.2011
 
 
Nuusku ei ainakaan tärise enään, ja tiukalla kana-riisi(tai nyt jopa tattari tai hirssi)-kuurilla olen saanut sen ilmavaivat vähenemään. Toivon vaan ettei koira kärsi liian yksipuolisesta ruokavaliosta.
 
Nyt siltä lähtee kuonon päältä karva ja muutenkin turkki on ohentunut, karvanlähtö johtuu sekin kuulemma kortisonilääkityksestä. Karvojen pitäisi kasvaa takaisin lääkityksen loputtua.
Eläinlääkärin mukaan Nuusku pärjää kana-riisidieetillä ainakin muutaman kuukauden.
 
 
1.2.2011
 
 
Kinuan taas lupaa alkaa vähentämään nuuskun kortisoniannosta...Nuusku on syönyt nyt kortisonia neljä kuukautta.
 
Sen maha alkoi taas vähän reistaamaan, ja koiran käytös on ennakkoluuloisempaa tai jopa harhaista. se saattaa alkaa haukkua olematonta sisällä tai ulkona, ja toisinaan se haukkuu ulkoa tulevia ääniä, mutta aivan eri suuntaan mistä äänet todellisuudessa tulevat. karvapeite on olematonta mahassa ja kuonossa karvaa ei ole ollenkaan, ikävää tälläisilla säillä.. lenkillä se jaksaa tulla mukana, muttei ole koskaan erityisen innokas, niinkuin ennen sairastumistaan.
 
En missään nimessä haluaisi tautia uudelleen päälle, mutta toisaalta kortisonin haittavaikutukset ovat todella ikäviä. miten useilla aivokalvon tulehdus uusiutuu? pitäisikö minun nyt yrittää suojella koiraa kaikenlaiselta stressiltä?
 
Saimme alentaa Prednisolonin 5 mg 1/4 tabl. kerran päivässä aamuisin. Ja tätä annosta vähintään kuukauden ajan. Aivokalvon tulehdus uusii yleensä jos lääkitystä ei jatketa tarpeeksi pitkään. Stressilla ei ole vaikutusta sairauteen, sanoi eläinlääkäri.
 
 
 27.2.2011
 
Nuuskun kanssa mennyt todella paljon paremmin kortisoniannoksen vähäentämisen jälkeen, se on piristynyt ihan omaksi itsekseen! Maha ei kuitenkaan ole parantunut yhtään.
Huomasinkin sitten että johan se on taas kuukausi vierähtänyt siitä kun nuuskun annos puolitettiin, ja koira tosiaan on oma itsensä, ihan ollaan ihmeissämme kun totuttu määrä liikuntaa ja virikkeitä ei meinaa riittää! Karvan lähtö on jatkunut ja tosiaan se maha on huonossa kunnossa jos vähänkin jotain muuta kun kanaa ja riisiä tulee ruokalistalle. Sitten menee taas pitkä aika että saadaan maha rauhoittumaan normaalimmaksi ja hirmupiereskely kuriin. 
Eläinlääkäri lupasi että kortisonin annosta saatiin laskea. Annetaan1/4 tablettia joka toinen aamu kuukauden ajan. Jos kaikki menisi hyvin, kortisonin voisi lopettaa sen jälkeen. Luontastuotekaupasta ostin vihdoin sen ison ja kalliin purkin Biolatte 4-legs:iä, maitohappobakteeri, entsyymi, yms. valmiste, joka auttoi ihan tunneissa nuuskun viisikuukautiseen vatsanturvotukseen! Koko talven se on näyttänyt pentuja odottavalta ja olen sille syöttänyt ihmisten maitohappobakteereja ruoan kanssa, mutta tämä vasta oli oikeasti toimiva juttu! Harmi etten aikaisemmin raaskinut ostaa...
Nuusku esittelee harventunutta karvapeitettään
 
 
18.4.2011
 
 
Nuusku on ollut nyt kolmisen viikkoa ilman kortisonia, ja hyvin on mennyt. Koira on terveen oloinen, (vatsa on edelleen herkillä, ei edes halua syödä tuoreita luita, ja jos muuta ei ole tarjottu ja on syönyt sitten luuta nälkäänsä, niin vatsa on mennyt sekaisin.) Karvat alkavat kasvaa kuonolle ja kyynärpäihin takaisin ja koira on hyvin energinen! Sen energia suorastaan hämmensi meidät kun viisi kuukautta se on vain sisällä nukkunut, ja sitten yhtäkkiä mikään aktivointi ei tuntunut riittävän! Mahtavaa!
 
 Yhden kerran olen friikannut yöllä, kun Nuusku tuli viereeni nukkumaan ja tärisi. Sillä oli varmaan vatsakipuja tms. mutta minä valvoin ahdistuneena pitkän tovin tärisevää koiraa vasten miettien mitä tehdään, jos se tauti palaa nyt takaisin.. Ruokahalu on Nuuskulla useimpina päivinä parempi kuin ennen sairauttaan, nirso/ valikoiva/itsesäätelevä tapaus se on ollut aina.
 Nuusku esittelee kasvattajansa Maaritin tekemää hienoa takkia, joka tänä talvena on ollut tosi tarpeen harvakarvalle.