Sain ihmettelevän kommentin siitä että kuvaan noita kissan saalistamia eläimiä..

tämä ei siis ole mitään Teemu Mäkeä, vaan sitä kiertokulkua, syö tai tule syödyksi. oravat on ihania eläimiä, mutta niin on kissanikin. se elää omassa vaistomaailmassaan ja me toisessa. monet kissani ovat ihmisten typeryyden uhreja, kuten moottoritiellä elämänsä päättänyt Volmari ja melkein rotanmyrkkyyn menehtynyt Kirnau. Iivanalla oli kasvain, todennäköisesti siksi että olemme syöttäneet sille teollisesti valmistettua purkkimönjää..

en voi siis muuta kuin ihmetellä sitä julmuuden ja hellyyden tasapainoa joka kissoissa on, ja totta puhuakseni, nuo tasan puoliksi syödyt ja päättömät kissani operoimat eläimet ovat jotenkin esteettisiä ja symbolisia juttuja -kuvaamisen arvoisia.

mulla on myös kuvia autotielle kuolleista eläimistä, ne on hyvinkin vertauskuvallinen näky siitä miten ihmisten järjestelmällinen maailmanvalloitus jättää eläimille hyvin pienen tilan elää omaa elämäänsä ihmisten sitä brutaalisti häiritsemättä.  ne eläimet edustavat sellaista viattomuutta, joka tässä maailmassa, niin eläimissä kuin ihmisissä on tuomittu sukupuuttoon.

olen kuvataiteilija, joten tapani nähdä asioita voi olla joskus erilainen, tai ällöttävä, kannattaa käydä katsomassa kotisivujani, siellä mm. purukumiteoksia. maailma voi olla kuvataitelijalle raaka-ainetta, kaikkea voi ja saa käyttää hyväkseen, MUITA VAHINGOITTAMATTA, saadakseen viestinsä perille.